Pätemättömyysperusteen suojatarkoitus edellyttää oikeustoimikelvottoman vahingonkorvausvastuun . Lähtökohtaisesti jokaisella onkin sopimuskumppaninsa oikeustoimikelpoisuudesta, eikä korvausvastuu tule kysymykseen.
Neuvotteluvaihetta sääntelevää sopimusta voidaan kutsua esimerkiksi sopimukseksi. Tällainen sopimus on tavalla silloin, kun sopimus sisältää riittävän konkreetteja eikä ole aihetta epäillä osapuolten tarkoittaneen sille ainoastaan vähäisempää merkitystä.
Prekontraktuaalinen sopimus on epäitsenäinen siinä mielessä, että sopimus palvelee varsinaisen (pää)sopimuksen aikaansaamiseen.
Jos osapuolten välillä on neuvottelumenettelyn sisällöstä, nämä sopimusmääräykset ovat ensisijainen lähde .
Sopimuksentekotuottamuksen osalta keskeistä on, ettei sitovan sopimuksen mukainen odotusarvo, jota edulla tavallisesti tarkoitetaan, voi tulla korvattavaksi kuin .
Epäasiallinen neuvottelumenettely voi kuitenkin johtaa positiivisen korvaamiseen ainakin silloin, kun osapuoli on nimenomaisesti noudattamaan tiettyä sopimuksentekomenettelyä ja päättämään sopimuksen tiettyjen edellytysten vallitessa, mutta on rikkonut näin antamaansa lupausta ja jättänyt sopimuksen (katso KKO 1999:48).
Culpa in contrahendo -tapauksiin tavataan yhdistää negatiivisen korvaaminen. Negatiivinen etu määritellään yleensä niin, että sen korvaamisella vahingonkärsijä saatetaan siihen , jossa hän olisi ollut ilman sopimuksen .
